Purple Society at Ravintola Onnenpäivät/Jämsänkoski (18.10.2003)Keikan kesto noin 90 min.Purple Societyn soitto oli energistä iloista ja osaavaa. Yksi kohokohdista oli Child in time – When a blind man cries. Kappaleet oli sidottu oivasti toisiinsa. Harmillisesti Jannen bassosta katkesi kieli – mikä on kuulemma erittäin harvinaista – joten meiltä jäi bassosoolo kuulematta. Sen sijaan urku-, kitara- ja rumpusoolot sujuivat ongelmitta. Onnen päivät oli mukava illanviettopaikka, mutta vähän oli tungosta. Bändi ja yleisö olivat molemmat kuin sillit purkissa, mutta mitäs tuosta, kun soitto kulki ja yleisö oli hienosti mukana. Perfect Strangers omistettiin Perfect Strangers of Finlandille, mistä olimme otettuja. - Sirpa Hammar - ![copyright © 2004 [PSOF]](../kuvat/psociet/psociet1.jpg)
![copyright © 2004 [PSOF]](../kuvat/psociet/psociet2.jpg){kind=small}
![copyright © 2004 [PSOF]](../kuvat/psociet/psociet3.jpg){kind=small}
![copyright © 2004 [PSOF]](../kuvat/psociet/psociet4.jpg){kind=small} - Erittäin osaava, taidoiltaan liki virtuoositason bändi - Biisit soitettiin alkuperäissävellajeista ja uskollisena alkuperäissovituksille. - Urkuri on klassisen koulutuksen saanut kanttori ja ammattimainen bändimuusikko 20 vuoden kokemuksella. Kalustona Fender sähköpiano, Fender urut ja Yamahan iso digi-kosketinsoitin. - Rumpali erittäin energinen, tarkka, monipuolinen ja tyylitajuinen. Kalustona Pearl-setti yhdellä bassarilla, neljällä tomilla ja peräti 12 pellillä. - Kitaristi ja basisti nuoria taitoniekkoja. Soittotyyli ja saundi lähempänä Blackmorea ja Gloveria kuin kenelläkään muulla. - Laulajalla vahva ääni ja toimiva falsetti. - Yleisö mukana täysillä alusta loppuun. - Paikka tupaten täynnä, lava liian ahdas bändille - Ehdottomasti parhaita cover-bändejä, saatava stadiin keikalle mahdollisimman pian. Settilista (ei järjestyksessä)
PSOF:n toiminnassa on se hieno piirre, että käydään porukalla katsomassa eri puolella Suomea asuvia Suomen Deep Purple fan klubin jäseniä sekä erilaisia cover-yhtyeitä, jotka soittavat kyseisen rock-orkesterin tai sitten vaikka Whitesnaken tai Rainbow’n musiikkia. Matkustelu avartaa ja tulee nähtyä paljon erilaisia ihmisiä sekä pikkukaupunkeja, joissa ei muuten koskaan tulisi käytyä, kuten täällä kertaa Jämsä ja Jämsänkoski. Seuraavana on vuorossa sitten Tallinna. Purple Societyn musiikissa ja soittotavassa ei ole paljon moitittavaa. Pojat soittivat osan kappaleista vähän nopeammalla "energisemmällä" temmolla. Basisti (hän sekä kitaristi ovat jo PSOF:n jäseniä!) sanoi keikan jälkeen soittaneensa osan kappaleista niin sanotusti Glenn Hughes -otteella. Alun kosketinsoitinsoolot KNOCKING AT YOUR BACK DOOR -kappaleessa kuulostivat vähän oudoilta, ehkä enemmän Van Halen -tyylisiltä. Deep Purple tosin itse ei ole kovin usein soittanut tätä kappaletta livenä. Alussa rummut oli miksattu ihan liian ylös, mutta keikan miksaaja sai tämän puutteen kuntoon jo parin kappaleen jälkeen. Basistilta katkesi bassokitarankieli ennen FIREBALL kappaleen soittoa, joten tilalla kuultiin saman tien rumpusoolo, mutta kyllä se FIREBALL myös myöhemmin löysi tiensä settiin. Laulaja, yhtyeen ainoa Helsinkiläinen, herra Goodman oli niin ulkomuodoltaan kuin laulutavoiltaan kuin ilmetty nuori Ian Gillan (mielestäni ei ihan muistuttanut nuorta Gillania, mutta ehdottomasti hyvä laulaja kyllä - Sirpa) - ja falsettilaulut korkealta soivat komeasti. Herra Goodman lunttasi muuten laulujen sanat kansiosta ja keikan jälkeen kertoi, että ei itse ole mitenkään kova Deep Purple -diggari. Toisaalta ei sillä ole mitään merkitystä, jos homma kerran toimii näinkin loistavasti. Bändin laulajalla on myös toinen projektibändi, Virtual City, jonka toisen levyn julkaisukeikka on helmikuussa 2004 Hyvinkäällä. Hänellä on ollut aikaisemmin jotain yhteistyöprojekteja myös Tarot-mies Marko Hietalan kanssa. Myös kosketinsoittaja oli hyvin ammattitaitoinen, noin 50-vuotias Jämsänkosken tai Jämsän kirkon kanttori, kova Jon Lord -fani sekä opiskelija Sibelius Akatemiassa. Hän on nähnyt idolinsa livenä ainoastaan kerran Ruisrokissa 1980-luvun alussa, jolloin hän saapui tuolle Whitesnake –keikalle keikan puolivälissä kesken Finlandian soitannan. Kosketinsoittaja lunttasi Fireballin nuotteja kosketinsoittimeensa teipatusta tarrasta. Purple Society ei kuulema harjoitellut Smoke on the Wateria kertaakaan, koska se oli laulajan ehto bändiin liittymiselle - ilman häntä, herra Goodmania, kesällä Hotelli Jämsän Ukossa (jossa yövyimme!) soitettu keikka olisi jäänyt yhtyeen viimeiseksi. Onneksi näin ei käynyt. Jämsänkosken ravintola Onnenpäivät oli keikkapaikkana ihan liian pieni. Siellä ei mahtunut juurikaan seisomaan ja kuuntelemaan konserttia. Kaiken lisäksi paikalliset tunkivat koko ajan edestäni kävellen milloin vessaan tai ravintolan tiskille hakemaan lisää juomaa, joten aina tuntui, että olin ihmisten tiellä. Minä muutenkin jään konserteissa aina vähän taaemmaksi, mm. jotta korvani eivät menisi kokonaan tukkoon. Tanssilattialla oli tilaa reilu metri ja bändikin tuntui olevan kuin sullottuna sardiinipurkkiin sillä noin parin metrin soittopaikallaan. Mutta ei enää valiteta jälkikäteen pienistä "tilanpuutteista", koska itse keikka oli kuitenkin varsin mainio ja hyvin toimiva Deep Purple cover -keikka. Keikan settilista (ei järjestyksessä):
Keikan arvio: **** (4 / 5) |